Yhden kattilan keittiössä
Mun keittiössä on tänä syksynä päästy lähestulkoon yhden kattilan systeemiin. Lomien jälkeen vain päätin että mä en enää liharuokia jaksa laittaa; jopa nakit ja muut ”pelastukset” ovat jääneet kokonaan pois. Tulisista ruuista saatan tehdä kaksi versiota, ja joskus syötän lapsille helppoja ruokia kuten härkäpapusoseella höystettyä tomaattikastiketta ja pastaa, tai vegetarista lasagnea, joita en itse oikeastaan syö. Näitä sitten yleensä tarjoan, jos itse syön salaattia pääruuaksi. Ja kyllä, tämä systeemi tuntuu huomattavasti fiksummalta ja ennen kaikkea helpommalta kuin kahden kattilan keittiö.
Muita menestyksekkäitä ruokia – tyttäreni näkökulmasta siis – ovat olleet ranskalaisilla yrteillä maustettu ja soijakermalla höystetty porkkanasosekeitto, soijarouhepihvit (joista en itse oikein tykännyt) ja nuudelikeitto (tosin tytär jätti wakamet lautaselle).
Hauska keittokirja lasten kanssa kokkaamiseen löytyi sattumalta lähikirjastosta: Apukokin keittokirja. Kirjassa on jokaisen reseptin kohdalla ohjeet siihen, kuinka lapsen voi ottaa ruuanlaittoon mukaan kyseistä ruokaa valmistettaessa. Siellä on yksi vihreistä linsseistä valmistettu pataruoka, jonka voisi testata viikonloppuna. Samoin on pakko ehkä kokeilla matkalta käteen tarttuneesta Yoga-lehdestä bongattuja vegaanista kurpitsapiirakkaa tai omena-karpalopiirakkaa…
Mainiota! Onnea etenemisestä 🙂
Mun lapseni rakastaa ja melkein kaikkia vegaaniruokia, mutta elävän ravinnon sapuskat ovat tökkineet – avocadokeitto ja raakasushit eivät innostaneet…
No, elävä ravinto on aika… elävää. Ja ehkä myös ruuansulatuksen kannalta rankempaa kuin kypsennetty, vaikka ravintoaineet paremmin imeytyiskin.
Eilisen ruuaksi tyttären toive oli kasvissosekeitto. Voi sydän. Ja sai kookosmaidolla höystettyä porkkana-kukkakaali-inkivääri-sitruunaruohosoppaa.
Joo, en mä kovin paljoa elävää ravintoa lapselle syötä, pieni vatsalaukku ei pysty syömään sitä niin paljon että päivän energiatarve täyttyisi. Raakakiisselit ja salaatit, tuoreet hedelmät ja vihannekset ovat lapselle ihan tarpeeksi 🙂