Skip to content

Miksi vegaanisuus?

syyskuu 29, 2010
by

Olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämääni. Kun lapseni oli pieni, hän oli hyvin moniallerginen ruoka-aineille, ja olin hyvin tiukalla imetysdietillä puolentoista vuoden ajan. Tuona aikan minun oli pakko ottaa kanaa ja kalaa ruokavaliooni – kasvissyönti ilman munaa, maitoa, viljoja, soijaa, papuja ja sitruksia ja ja ja… oli vaikea toteuttaa – oli pakko saada proteiinia.

Lihansyönnistö luovuin heti kun lopetin imetyksen, mutta jatkoin kananmunien ja juuston puputusta entiseen malliin. Perusruokavalioni koostui juustovoileivistä ja pastasta ja kastikkeesta. Söin hirvittävän vähän mitään tuoretta.

Pikkuhiljaa munien ja maidon käyttäminen alkoi häiritä minua entistä enemmän. Minä olin kasvissyöjä, koska vastustin tehomaataloutta. Miten ihmeessä olisi älyllisesti perusteltavaa syödä lehmänmaitoa – ne vasta tehoeläimiä ovatkin. Tai kananmunia. Vaikka kanala olisi virikekanala ja luomukanala, ei se silti anna kanoille mahdollisuutta lajinmukaiseen käyttäytymiseen, hierarkioidensa muodostamiseen tai vapaaseen liikkumiseen ympäri maita ja mantuja.

Kun puolisonikin oli samoissa aatoksissa, oli lopullinen päätös aika helppo tehdä. Eräänä päivänä viime keväällä totesimme että nyt alkaa vegaanielämä.

Ruokavalioni taso ja ruokieni ravintosisältö paranivat samassa hetkessä. Olin nuorena muutaman kuukauden ajan vegaani, mutta en tajunnut siihen aikaan mistään mitään enkä varsinkaan osannut valmistaa ruokaa. Elin kolme kuukautta makaronilla, tomaattimurskalla ja popcornilla. Ei ollut kovin hyvä kokeilu sitten se.

Nyt, äitinä ja jo 15 vuotta  itsenäisesti asuneena vegaaniruokavalion koostaminen on ihan lastenleikkiä. Osaan tehdä ruokaa, osaan maustaa, osaan syödä tarpeeksi proteiinia, ymmärrän mitä tarkoittaa ravintosisältö. Tiedän että kaikkia kaloreita ei pidä hankkia rasvasta, vaan ensisijaisesti hitaista hiilihydraateista, sitten proteiinista. Ja tiedän myös että rasvaa tarvitaan, lorottelen hamppu- ja oliiviöljyä salaatteihimme varsin vapautuneesti.

Tässä iässä ei jaksa enää olla kovin fanaattinen. Aion kävellä vanhat nahkamaiharini loppuun ja käyttää 20-vuotiaan nahkatakkini puhki. Jos minulle määrätään lääkettä joka on pakattu kuoreen  jonka valmistamiseen on käytetty liivatetta, voin elää asian kanssa.

Ruuanlaitto on kivaa, ja tulee syötyä paljon vähemmän roskaa. Ei enää pakastepitsoja, ei pakastevoipatonkeja, ei pasteijoita eikä viinereitä. Niiden sijaan käyn joskus syömässä falafelia tai sushia, ostan matkaevääksi appelsiinin tai teen töihin evääksi soijarouhepihvi-ruishampurilaisen.

Homma toimii.

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: