Skip to content

Foodie ja vähän fleksari

lokakuu 1, 2010
by

Foodie ja fleksari ovat sanoja, joita inhoan, mutta jotka hyvin kuvaavat mun suhdetta ruokaan ja ruokafilosofiaan.

Yritin juuri miettiä milloin lopetin lihansyönnin, taisi olla 2007 syksyllä ja puhtaasti ekologisista syistä. Mulle kävi samankaltaisesti kuin Raisalle (siitä huolimatta että olin ihan aikuinen ihminen tuolloin): proteiinit jäivät ja ruokavalio koostui vihannesten lisäksi pitkälti pastasta, riisistä ja leivästä höystettynä typerillä muka-kermavalmisteilla. Vasta keväällä 2008 jättäessäni maitotuotteet ja kananmunat ruokavaliosta sain ahaa-elämyksen mielettömän ruuanlaittomotivaation muodossa ja  ruokapyramidini kuntoon. Kiitos siitä Härkäpapua sarvista -keittokirjalle!

Syy miksi jätin maidon ja munat oli pari vuotta aiemmin havaittu endometrioosi ja sen aiheuttamat kivut, joihin aloin etsiä muuta kuin hormonaalista hoitoa. Samalla jätin pois myös vehnän ja sokerin, ja kivut hävisivätkin. Sittemmin olen ottanut munat takaisin ruokavalioon, samoin myös kaksi maitotuotetta eli turkkilaisen jugurtin ja voin. Kalaa syön silloin kun sitä mökillä kesäisin saa suoraana järvestä tai merestä. (Ja jouluna.) (Ja vegesushin puutteessa.) Mä en siis todellakaan ole vakaumuksellinen mikään – tärkeää mulle sen sijaan on ruuan puhtaus (paitsi kun haluan pussin irtareita), hyvin pitkälle luonnonmukainen tuotanto ja lähituottajien ja muiden kuin ydinvoimaa rahoittavien kauppaketjujen kannattaminen. Samoin kuin Raisa, pyrin syömään noin puolet päivän aterioista raakaruuan muodossa. Tosin arvelen että nyt syksyllä raakailu taas vähenee.

Mulle tää blogi tulee olemaan haaste, koska alan pikkuhiljaa ujuttaa omia ruokiani myös tyttäreni lautaselle. Tai siis olen sen jo aloittanut, mutta jostain syystä taas unohtanut. Nolottaa myöntää (tai siis omaa päätänihän mä tässä olen poikki sahannut viime vuodet) että teen kahdet ruuat. Esimerkiksi äsken tyttäreni sain lounaalla luomunakkeja ja perunamuusia ja mä söin lanttulaatikkoa, spelttirisottoa, vihannespaistosta ja hummusta. Tunnen itseni typeräksi valittaessani aikapulaa ja ruuanlaiton hankaluutta kun asia olisi suhteellisen yksinkertaisesti ratkaistavissa. Okei, teen hyviä lihapullia ja varmaan niitä tulen pyörittelemään parin kuukauden välein pakkaseen, mutta tämän hetkinen kahden kattilan ongelma saisi tästä keittiöstä hävitä.

Mainokset
One Comment leave one →
  1. marraskuu 16, 2010 7:54 pm

    Hyvä kirjoitus!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: