Siirry sisältöön

Härkäpapumureke ja riisi-kaali-lisuke

20 tammikuun, 2013
by

Minulla oli kaapissa kokonainen valkokaali ja mielessä ajatus kaalikääryleistä. Tänään en kuitenkaan jaksanut alkaa askarrella niitä, vaan kehitin kaalista risottomaisen lisukkeen. Olen nyt kuukauden verran vältellyt gluteenia, koska haluan kokeilla auttaisiko se sitkeisiin autoimmuunivaivoihin (tuntuu auttavan), siksi tässä ruuassa riisiä ohran sijaan. Korvaa riisi ihmeessä ilmastoystävällisemmällä ja kotimaisella ohralla!

Riisi-kaali-lisuke

1 iso sipuli
n. 1/3 keskikokoisesta valkokaalista
2 dl riisiä (minä käytän nykyisin aika paljon Reformin täysjyvä luomuriisiä)
5 dl kasvislientä
2-3 rkl öljyä
Mustapippuria

Silppua sipuli ja kaali pieneksi. Kuumenna öljy kattilassa, lisää kasvikset ja kuullota. Rouhi pippuria myllystä päälle. Kun kasvikset ovat läpikuultavia, lisää riisi ja jatka kuullottamista noin viiden minuutin ajan. Lisää kasvisliemi ja peitä kannella. Keitä kunnes riisi on kypsää, lisää tarvittaessa vettä.

Härkäpapurouhemureke

Härkäpapurouhe on nasta kotimainen kasviproteiinin lähde. Sen saatavuus on vielä varsin suppeaa. Minä haen omani yleensä Oma maa-osuuskunnan myymälästä Hesarilta. Kuten soijarouhe, härkäpapurouhekin on itsessään varsin miedon makuista ja vaatii tuhdit mausteet kaverikseen. Nämä pihvit saavat lisäksi makua rouheen paahtamisesta. Soijajauho auttaa pihvejä pysymään koossa, kesäkurpitsa taas lisää mehevyttä. Öljyä tämä ei mielestäni, yllättävää kyllä, kaivannut.

2 dl härkäpapurouhetta
6 dl kiehuvaa vettä
1 tl paprikajauhetta
1 tl jeeraa
0,5 tl suolaa
0,5 tl cajun-maustesekoitusta
1/2 kesäkurpitsa karkeaksi raastettuna
2 rkl soijajauhoa

Paahda härkäpapurouhetta kuivalla pannulla noin viiden minuutin ajan. Sekoittele usein, ja varo polttamasta. Kumoa rouhe kulhoon, lisää mausteet ja ja kiehuvaksi kuumennettu vesi. Peitä kannella/ lautasella ja jätä turpoamaan noin 20-30 minuutiksi. Lisää kesäkurpitsaraaste ja soijajauho, sekoita. Laita leivinpaperi uunivuokaan ja muotoile massasta  kostutetuin tai öljytyin käsin mureke. Uunissa 200° ja 20-25 minuuttia.

Tähän ruokaan olisi sopinut hyvin myös jonkinlainen kastike, esimerkiksi sienikastike, mutta se jäi nyt tekemättä. Lisäsimme lautaselle lapsen kanssa vuorotellen sinappia ja makeaa chilikastiketta, kumpikin toimi.

Papumuhennos

17 tammikuun, 2013
by

Pakkaspäivään sopii hyvin papumuhennos. Tässä muhennoksessa lämmittävä makuyhdistelmä syntyy tomaatin, kanelin ja timjamin liitosta:

Talvinen papumuhennos

3 perunaa
2 porkkanaa
1 sipuli
2 varsisellerin vartta
n. 5 dl papuja (minä nappasin pakkasesta kikherneitä ja mustapapuja, käytä makusi mukaan itsekeitettyjä tai kaksi purkillista tölkkipapuja)
2 rkl paiston kestävää öljyä
n. 2 rkl tomaattipyrettä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 tölkillinen vettä
1 laakerinlehti
1 rkl paprikajauhe
1 tl kuminaa (siis ei jeeraa eli juustokuminaa vaan sitä ”ihan tavallista kuminaa”)
1 tl kanelia
1-2 tl timjamia
1 tl suolaa

Kuori ja silppua sipuli, pese ja viipaloi varsiselleri. Kuori ja pilko juurekset, ne saavat jäädä aika suuriksi paloiksi. Kuumenna öljyä kattilassa, lisää mausteet timjamia ja suolaa lukuunottamatta sekä tomaattipyre. Lisää sipuli ja sellerinvarret. Kuullota pehmeiksi ja lisää juurekset; kääntele mausteiden kanssa. Lisää tomaattimurska ja vesi. Anna porista miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää pavut – ne ovat jo kypsiä joten niiden liika keitteleminen ei ole tarpeen; tärkeintä on että ne maustuvat liemessä. Lisää suola ja timjami. Jätä hautumaan kannen alle vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai timjamia. Annoksesta riittää 5-6 nälkäiselle. Me tänään syöneet emme osanneet päättää pitäisikö tämä syödä haarukalla vai lusikalla joten söimme ensin haarukalla ja sitten lusikalla herkullisen liemen.

Punainen levite

16 tammikuun, 2013
by

Ystävä AK oli tulossa yökylään ja ajattelin että iltapalaleiville olisi kiva olla jotain päällystettä. Margariinin käyttämistä yritän vähentää, tavoitteena päästä siitä kokonaan eroon. Siinä ei nyt vaan ole mitään mitä ihminen tarvitsisi, mielummin levitteiksi tahnoja ja mössöjä hyvistä aineksista, ja ruuanlaittoon ja leivontaan öljyjä. Katselin kaappeja, improvisoin ja syntyi tämä levite. Uskoisin tämän toimivan hyvin myös peston tapaan pastan kanssa, tai riisi/qvinoasalaatin seassa maun antajana.

Punainen levite

2 dl auringonkukan siemeniä
n. 10 kpl öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
1 rkl sitruunamehua
2 rkl (neitsyt)oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
1/4 tl hyvää suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa

Liota siemeniä 30 min – yön yli. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen tai kulhoon jossa mössäät ne sauvasekoittimella. Sekoita tahnaksi, tarkista maku. Varmista että suolaa on tarpeeksi. Jos maistuu liian öljyisältä, lisää sitruunaa – jos liian happamalta, lisää öljyä.

Image

Kokkisota!

15 tammikuun, 2013
by

Ystäväni teki hauskan ehdotuksen: mennään isoon ruokakauppaan, jokainen valitsee jotakin mistä ei ole aikaisemmin tehnyt ruokaa, ja sitten tehdään niistä ruokaa. Pakkohan tähän oli tarttua.

Suuntasimme Stockan herkkuun, josta tunnetusti löytää mitä eriskummallisimpia asioita. Sovimme rajaukseksi sen, että vaikka olisi syönyt raaka-ainetta muiden tekemänä esimerkiksi ravintolassa, mutta ellei ole itse kokannut, sen saa ottaa. Saaliimme näytti tältä:

Ylärivissä on pala mukulaselleriä (minun valintani), portobello-sieniä (lapsen valinta), alhaalla vasemmalta kumkvatteja (lapsi), maa-artisokkaa (minä), tapioka/maniokki (ystäväni) ja tuore valkosipuli (minä).

Luonnostelimme menun kaupassa: juurekset uuniin ja proteiiniksi soijasuikaleita. Sienten lakit paistettaisiin sellaisenaan ja kumkvateista jotain jälkkäriä.

Tapioka oli minulle kokonaan uusi tuttavuus, erittäin tärkkelyspitoinen juures. Arvioimme että maa-artisokka kypsyisi nopeimmin, joten jätimme sen suurimmiksi paloiksi. Tapiokan ja mukulasellerin pilkoimme suurinpiirtein saman kokoisiksi paloiksi. Pyöräytimme juurekset oliiviöljyssä ja lisäsimme timjamia, suolaa ja pippuria sekä lorauksen tummaa siirappia makeutta tuomaan. Matkalla uuniin nämä näyttivät tältä:

Huomasimme, että olimme valinneet sattumalta melkein tismalleen samanvärisiä kasviksia! Annoksesta ei tullut värien juhlaa, mutta maut olivat kohdallaan. Selleri ei ollut liian voimakas, vaan oikeastaan aika mukava kaveri miedolle maniokille ja pehmeän pähkinäiselle maa-artisokalle. Valkosipuli paahtui uunissa juuresten kanssa.

Proteiiniksi paistoin keitettyjä soijasuikaleita öljyssä runsaan maustemäärän kanssa. 5 dl kuivia suikaleita saivat mukaansa pannulle 1 rkl paprikaa, 1 rkl currya, 2 tl kurkumaa, 1 tl inkivääriä ja lopuksi soijakastiketta.

Portobellon lakit paistoimme kuivalla pannulla. Sienet olivat niin isoja, että kantojen poisheittäminen tuntui haaskuulta. Pyöräytimme kastikkeen salottisipulista ja sienten jaloista soijakerman kanssa.

Juureksille päätimme tehdä vielä viime hetken kylmän kastikkeen, johon tuli soijajugurttia, rosepippuria, suolaa ja sitruunamehua.

Lopputulos oli vaisun värinen, mutta mielettömän herkullinen!

Kumkvattien maku oli sellaisenaan todella kirpeä, joten päädyimme lisäämään ne jäätelöön. Lapsi oli vastuussa jälkiruuasta, joten Tofulinen Stracciatella päällystettiin joulusta jääneillä nonparelleilla ja siivutetuilla kumkvateilla:

Kumkvattien kirpeys ja jäätelön pehmeä makeus soivat oikein nätisti kimppaan.

Erinomainen tapa viettää iltaa, suosittelen. Eikä tullut edes mahdottoman kalliiksi, ostettuihin kokkisota-aineksiin meni rahaa alle 15 euroa ja satsista olisi syönyt vielä neljäskin.

Suunnittelimme jo seuraavia sessioita: olisiko meillä teemaväri – esimerkiksi että teemme ruokaa vain tietyn värisistä asioista, esimerkiksi violetista? Munakoisoa, punajuurta ja mustikkaa… hmm…

Inkiväärinen porkkana-kookos-keitto

27 marraskuun, 2012
by

Tänään nyhjäisin taas puolityhjistä kaapeista ruokaa, ja tuli erittäin onnistunut keitto. Tarkoituksena oli saada käytettyä puolikas tölkki jääkaapissa odottavaa kookosmaitoa, ja tehtyä ruokaa johon saisi tungettua inkivääriä, valkosipulia ja kurkumaa orastavaa flunssaa nujertamaan. Syntyi siis inkiväärinen porkkana-kookos-keitto. Ja koska haluan ruokiini aina proteiinia, keitosta löytyy myös iso kasa punaisia linssejä. Annos on 3-4 syöjälle.

Inkiväärinen porkkana-kookos-keitto

1 sipuli
4 cm pala inkivääriä
3 valkosipulinkynttä
3 rkl rypsiöljyä
10 cm pala purjoa
4 isoa porkkanaa
2 dl punaisia linssejä
2 dl kookosmaitoa
vettä
1 rkl currya (tai enemmän tai vähemmän, riippuu curry-jauheesi vahvuudesta)
1 rkl kurkumaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl paprika-jauhetta

Aloita hienontamalla sipulit ja inkivääri. Kuori ja paloittele porkkanat. Mitä pienempiä paloja, sitä nopeammin keitto valmistuu. Huuhdo linssit huolellisesti.

Lämmitä öljyä kattilassa ja lisää mausteet suolaa lukuunottamatta. Kun mausteet ”kuohuvat”, lisää sipulit ja inkivääri. Kuullota muutama minuutti, älä polta. Lisää porkkanat ja kääntele mausteissa. Lisää vettä niin että kasvikset peittyvät.

Kun vesi kiehuu, lisää linssit ja suola. Keitä kunnes linssit ovat kypsiä (noin 10 minuttia), tai pitempään jos porkkanat sitä tarvitsevat. Lisää tarvittaessa vettä.

Kaada liemi pois siivilän avulla, ota talteen. Kaada kasvikset joko monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi, tai takaisin kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito. Jos haluat löysempää keittoa, lisää keitinlientä. Tarkista maku. Kuumenna kiehumispisteeseen ja tarjoile.

Jos mulla olisi ollut tuoretta korianteria kaapissa, se olisi sopinut valmiin keiton päälle erinomaisesti. Herkkua oli, ja lapsikin santsasi.

Salaattia ja arame-levää

25 lokakuun, 2012
by

Opettelen levien käyttöä. Ne ovat hyvä lehtivihreän lähde näin talven lähestyessä, vaikka eivät ole lähiruokaa kyllä nähneetkään.

Tänään kokeilussa oli arame-levä, jota käytetään monissa elävän ravinnon reseptikirjoissa. Se kuulemma turpoaa vatsassa paljon, joten käyttämisen kanssa täytyy säilyttää malttia. Arame-levä on maultaan hyvin mieto, ja aika helposti lähestyttävä. Aikaisemmat kokemukseni levien syömisestä rajoittuvat vain noriin, jota käytän sushissa.

Tämä salaatti on muunnelma Raw food – elinvoimaa raakaravinnosta -kirjan ohjeesta.

1 porkkana
1 sellerinvarsi
1 makea omena
1 dl arame-levää liotettuna
1/2 dl rusinoita
1/2 punttia viinisuolaheinää
3 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
laadukasta suolaa, pippuria myllystä

Laita arame-levä likoaman kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Suikaloin porkkana kuorimaveitsellä lastuiksi. Viipaloi varsiselleri ohuiksi siivuiksi ja kuutioi omena. Hienonna viinisuolaheinä (tämä ihan oman maun mukaan, minusta tämän suolainen makumaailma sopi levän kanssa yhteen tosi hyvin.) Yhdistä ainekset, lisää valutetta arame ja rusinat. Pirskota päälle oliiviöljyä ja sitruunamehua, sekoita, lisää suolaa ja pippuria maun mukaan ja nauti.

Salaatissa yhdistyvät hienosti rapea ja pehmeä, ja makumaailma on hauskasti sekä kirpeä että makeahko.

Flunssakeitto Tom Yam – vegaaninen versio

22 lokakuun, 2012
by

Kaipasin taannoin hyvää keittoa jolla kaataa flunssa. Jenkeissähän syödään perinteisesti aina vahvaa kanakeittoa tukkoiseen oloon, minä kaipasin jotain vegaanista. Pienellä googlailulla löysin Tom Yam -keiton ohjeen, ja tämä laittoi kyllä sukat pyörimään jaloissa. Mahtavan hyvää!

Aineksia metsästäessäni suuntasin aasialaisten tuotteiden luottokauppa Vii Voaniin Hämeentielle. Eikä se pettänyt nytkään, löysin melkein kaikkea. Limen lehtiä löytyi sekä pakasteena että kuivattuna, testimielessä ostin molempia. Pakasterasiallinen näitä maksoi neljä euroa, ja kun keittoon kului kolme kpl, on minulla nyt varastoa noin 50 litraan tätä soppaa. Sitruunaruohot olivat vähän kuivahtaneita, joten ensi kerralla aion kokeilla sitruunaruohotahnan käyttämistä keitossa.

Tässä siis tämän thaimaalaisen keiton ohje käännettynä ja mitat suurinpiirtein eurooppalaiseksi muunnettuina:

11 dl kasvislientä (Itse käytän Punnitse ja säästä -kaupan vegaanista luomu-kasvisliemijauhetta)
1-2 ruokoa sitruunaruohoa hienonnettuna (jos et löydä, käytä tahnaa)
3 kokonaista kaffir-limen lehteä
5 dl pehmeää tofua kuutioituna (käytin tähän Vii Voanin pehmeähköä tofua, alle 2e/ 500g!)
1-2 punaista chiliä viipaloituna tai 1/2 rkl kuivattua chilimurskaa
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
Peukalon kokoinen pala galang-juurta tai inkivääriä (minä valitsin inkiväärin koska se on herkkua)
2, 5dl tuoreita sieniä, esim. siitake tai herkkusieni
5 dl punaista paprikaa/ parsakaalia/ kiinankaalia viipaloituna(minä käytin punaista paprikaa)
2,5 dl halkaistuja kirsikkatomaatteja
1 tl tummaa sokeria (minulla intiaanisokeria)
1/2 tölkkiä hyvää kookosmaitoa (itse suosin merkkejä joissa on mahdollisimman suuri rasvapitoisuus, se tarkoittaa että niihin on lisätty vähemmän vettä ja aina myös vähemmän sakeuttamis- ja säilöntäaineita)
3-4 rkl soijakastiketta
1 rkl tuoretta limen mehua
tuoretta basilikaa ja/ tai korianteria

Valmista kasvisliemi, kuumenna kiehumispisteeseen ja lisää siihen limen lehdet, valkosipuli, chili ja inkivääri. Anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää pilkotut sienet ja vähennä lämpöä. Jatka keittämistä 5-8 minuuttia. Lisää kiinankaali/paprika/parsakaalin kukinnot sekä kirsikkatomaatit. Anna kiehua vielä 1-2 minuuttia. Vähennä lämpöä edellen, ja lisää kookosmaito, sokeri, soijakastike ja limen mehu. Lisää lopuksi kuutioitu tofu ja sekoittele varovasti.

Reseptilähteeni neuvoo myös ystävällisesti miten makua saa korjattua: Jos liian mietoa: lisää chiliä. Jos ei ole tarpeeksi suolaista, lisää soijakastiketta ja liemijauhetta. Jos liian makeaa tai suolaista, lisää limen mehua. Jos liian karvasta, lisää teelusikallinen sokeria.

Tätä keittoa aion tehdä tulevana talvena vielä monenmonta kertaa. Vaikka tässä on vähän askartelemista, on tämä kirkkaasti yksi parhaita keittoja joita olen koskaan elämässäni syönyt.

Kasviksia ja satay-dippiä

22 lokakuun, 2012
by

ImageLapsen teki mieli herkutella ja äidin teki mieli tehdä se terveellisemmin kuin raksupussin kanssa. Iltapalaksi syötiin siis kasviksia ja improvisoitua satay-tyyppistä dippikastiketta.

Satay-tyyppinen kastike

Kookosmaitoa
Maapähkinävoita
Currya
Merisuolaa
Pähkinä/mantelimurskaa

Sekoita kookosmaitoon maapähkinävoita noin 1:5. Mausta  ja lisää rakennetta pähkinämurskalla.

Meillä oli dipattavaksi kurkku- ja porkkanatankoja sekä kuvassa näkyviä paprikaa ja tuoreita herkkusieniä. Bonuksena varsiselleriä (lapsen herkkua!), jotka voitelin kevyesti maapähkinävoilla.

Pähkinävoi on tuhtia tavaraa, joten sitä ei paljoa tarvitse. Olin iloinen tästä melko lisäaineettomasta dippikastikkeesta, jota ei kasvisten kanssa tarvinnut paljon koska makua oli niin runsaasti. Samalla katsottiin Netflixistä Shrekkiä.

Vegaaninen mozzarella

15 toukokuun, 2012
by

Tein testikokkailuja Vegaanikeittiön käsikirjasta ja valmistin Tofuricottaa. Mutta sainkin mozzarellaa! Tää sopii täydellisesti tomaatti-basilikasalaatin höysteeksi. Muruinen koostumus on eri kuin maitopohjaisessa, mutta ’kuminen’ suutuntuma sama ja maku vähintäänkin yhtä hyvä. Ja puhvelit kiittää. Jos haluaa käyttää muussa kuin tomaatti-basilikasalaatissa niin jättäisin mustapippurin pois.

100 g maustamatonta luomutofua
2 rkl cashewpähkinäjauhetta
2 rkl ravintohiivahiutaleita
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl tuoretta basilikaa silputtuna
suolaa, mustapippuria

Murenna tofu käsin (kannelliseen) muovirasiaan. Sekoita sekaan muut ainekset ja mausta. Keittokirjan perusteella pitäisi säilyä ilmatiiviissä rasiassa ainakin viikon.

20120515-114124.jpg

Arkiruoka muuntuu moneksi

5 toukokuun, 2012
by

Aina ei jaksa olla noheva ja kokata tuoreruokaa ja piperryksiä. Kun on väsy ja kiire, luotan tähän reseptiin:

Paras tomaattikastike

1 iso sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 porkkana
5 dl tomaattimurskaa
1 rkl basilikaa
1 rkl oreganoa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä

Kuutioi vihannekset pieneksi ja kuullota reilussa määrässä öljyä muutaman minuutin ajan. Lisää tomaattimurska ja kaikki mausteet. Kun kastike kiehuu, alenna lämpö minimiin, laita kansi päälle ja jätä porisemaan vähintään tunniksi ja vaikka esimerkiksi koko aamupäiväksi. Kun ruoka-aika lähestyy, nosta lämpöä ja keitä kastike kokoon koko ajan pohjaa myöten sekoittaen. Poista laakerinlehdet ja tarkista maku.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli kastiketta erikseen paistetun tofun kanssa. En pidä löllöstä tofusta kuin muutamien kiinalaisten ravintoloiden annoksissa joten paistan omani yleensä erikseen pannulla rapeksi ja maustan soijakastikkeella:

Seuraavana päivänä tuunasin kastikkeen toisen puolikkaan. Paistoin keitettyjä soijasuikaleita ja maustoin ne (koska kastikkeisiin ja keittoihin lisätyt soijasuikaleet ovat myös kamalaa lilliä ja niihin pitää saada hyvä paistopinta ja mausteet pintaan kiinni). Lisäsin pannulle kastikkeen, lorauksen soijakermaa ja puoli pussia pakastemaissia. Toimi edelleen: