Skip to content

Kokkisota!

tammikuu 15, 2013
by

Ystäväni teki hauskan ehdotuksen: mennään isoon ruokakauppaan, jokainen valitsee jotakin mistä ei ole aikaisemmin tehnyt ruokaa, ja sitten tehdään niistä ruokaa. Pakkohan tähän oli tarttua.

Suuntasimme Stockan herkkuun, josta tunnetusti löytää mitä eriskummallisimpia asioita. Sovimme rajaukseksi sen, että vaikka olisi syönyt raaka-ainetta muiden tekemänä esimerkiksi ravintolassa, mutta ellei ole itse kokannut, sen saa ottaa. Saaliimme näytti tältä:

Ylärivissä on pala mukulaselleriä (minun valintani), portobello-sieniä (lapsen valinta), alhaalla vasemmalta kumkvatteja (lapsi), maa-artisokkaa (minä), tapioka/maniokki (ystäväni) ja tuore valkosipuli (minä).

Luonnostelimme menun kaupassa: juurekset uuniin ja proteiiniksi soijasuikaleita. Sienten lakit paistettaisiin sellaisenaan ja kumkvateista jotain jälkkäriä.

Tapioka oli minulle kokonaan uusi tuttavuus, erittäin tärkkelyspitoinen juures. Arvioimme että maa-artisokka kypsyisi nopeimmin, joten jätimme sen suurimmiksi paloiksi. Tapiokan ja mukulasellerin pilkoimme suurinpiirtein saman kokoisiksi paloiksi. Pyöräytimme juurekset oliiviöljyssä ja lisäsimme timjamia, suolaa ja pippuria sekä lorauksen tummaa siirappia makeutta tuomaan. Matkalla uuniin nämä näyttivät tältä:

Huomasimme, että olimme valinneet sattumalta melkein tismalleen samanvärisiä kasviksia! Annoksesta ei tullut värien juhlaa, mutta maut olivat kohdallaan. Selleri ei ollut liian voimakas, vaan oikeastaan aika mukava kaveri miedolle maniokille ja pehmeän pähkinäiselle maa-artisokalle. Valkosipuli paahtui uunissa juuresten kanssa.

Proteiiniksi paistoin keitettyjä soijasuikaleita öljyssä runsaan maustemäärän kanssa. 5 dl kuivia suikaleita saivat mukaansa pannulle 1 rkl paprikaa, 1 rkl currya, 2 tl kurkumaa, 1 tl inkivääriä ja lopuksi soijakastiketta.

Portobellon lakit paistoimme kuivalla pannulla. Sienet olivat niin isoja, että kantojen poisheittäminen tuntui haaskuulta. Pyöräytimme kastikkeen salottisipulista ja sienten jaloista soijakerman kanssa.

Juureksille päätimme tehdä vielä viime hetken kylmän kastikkeen, johon tuli soijajugurttia, rosepippuria, suolaa ja sitruunamehua.

Lopputulos oli vaisun värinen, mutta mielettömän herkullinen!

Kumkvattien maku oli sellaisenaan todella kirpeä, joten päädyimme lisäämään ne jäätelöön. Lapsi oli vastuussa jälkiruuasta, joten Tofulinen Stracciatella päällystettiin joulusta jääneillä nonparelleilla ja siivutetuilla kumkvateilla:

Kumkvattien kirpeys ja jäätelön pehmeä makeus soivat oikein nätisti kimppaan.

Erinomainen tapa viettää iltaa, suosittelen. Eikä tullut edes mahdottoman kalliiksi, ostettuihin kokkisota-aineksiin meni rahaa alle 15 euroa ja satsista olisi syönyt vielä neljäskin.

Suunnittelimme jo seuraavia sessioita: olisiko meillä teemaväri – esimerkiksi että teemme ruokaa vain tietyn värisistä asioista, esimerkiksi violetista? Munakoisoa, punajuurta ja mustikkaa… hmm…

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: