Viiden päivän mehupaasto

Kirjoitan tiedot näistä paastopäivistä samaan postaukseen, en jaksa niitä yksitellen päivitellä. Helpompaa kenties lukijoillekin. Kuten aiemmin jo kirjoitin tänne, tarkoituksenani on saada suolistoni kuntoon, se on reistaillut viime viikot enemmän ja vähemmän, ja olin 2 kk flunssassa viime syksynä. Paasto tuntui jokseenkin ainoalta vaihtoehdolta saada joku selvyys tähän ongelmaan.

Oppaat, joita paastoa varten luin:

Vogelin paasto-opas
Elimistä puhtaaksi paastolla ja ruokavaliolla (2000) Ljudmila Rumjantseva
Luontoäidin kotiapteekki (1997) Virpi Raipala-Cormier

Näistä kaksi jälkimmäistä ovat erinomaisia kirjoja muuhunkin kuin paaston avulla toteutettavaan elimistön puhdistukseen, varsinkin tuo Rumjantsevan kirja. Sisältää erikseen ohjeita esimerkiksi maksan ja munuaisten puhdistukseen, ja suoliston puhdistukseen mm. kauran ja pellavan avulla. Suosittelen lukemaan.

Valmistautuminen paastoon:

Kaksi ja puoli päivää kevyehköä kasvisravintoa (siis aika normaalia, mutta ei esim suklaata tai mitään eläinkunnan tuotteita).
Puolitoista päivää raakaruokaa. (Sisälsi sen raakaomenapiirakan, joten ei kovin kevyttä raakista.)

1. paastopäivä:

En uskaltanut ottaa glauber-suolaa edellisenä iltana (kävin lukemassa pelottavia nettikeskusteluja asiasta), joten jätin aamuun. Toimi mielestäni näinkin hyvin.

Paastopäivien ”ruokailut” ajoitin seuraavasti: 8 – 9 välillä 1 dl ananasmehua, 1 dl hapankaalijuomaa + Molkosania; 12 aikaan 2 dl juuresmehua ja 2,5 dl kasvislientä; 17.30 aikaan 2 dl kasvismehua (ja 2 dl kasvislientä). Väleissä sitten detox-, voikukka-, inkivääri-, ruusunjuuri- tai fenkoliteetä. Ja yksi tuorepuristettu puolukkamehushotti teelusikallisella hunajaa. Ja vielä pari teelusikallista hunajaa jossain välissä. (Jostain anoreksiaplastalta luin että teelusikallinen hunajaa sisältäisi n. 25 kaloria. Kaikkeen sitä ajautuu netissä.)

Aamupäivä sujui hyvin, mitä nyt kiedoin kaikki villavaatteet päälleni kun palelsi. Iltapäivällä alkoi lievä päänsärky ja väsytti. Vatsassa poltteli joidenkin mehujen jälkeen, mutta muutoin tuntui hyvältä. Päänsärky hellitti illan suolihuuhtelun jälkeen. Homma oli huomattavasti helpompaa ja ei-niin-ällöä kuin olin kuvitellut.

2. paastopäivä:

Heräsin ennen aikojani, klo 6.21 todella huonoon oloon. Hoipersin keittiöön ottamaan teelusikallisen hunajaa ja takaisin sänkyyn imeskelemään lusikkaa. Auttoi toki energiavajeeseen, mutta ei huonoon oloon. Sain naapurin viemään tyttäreni päiväkotiin. Tein suolihuuhtelun ja olo parani välittömästi. Jostain paastoblogista luin, että suolihuuhteluista oli tullut tälle bloggaajalle paastopäivien kohokohta. No, nyt ymmärrän ja jaan näkemyksen.

Myöhäiseen iltapäivään saakka veto oli aivan pois, nukuin päiväunet, kävin puolen tunnin iltakävelyllä pakkasessa ja piristyin. Päiväunilla nän ruokaunia, ja himoitsin herättyäni pähkinöitä. Ja omenoita. Ja ituja. Iltapäivällä, samalla kun laitoin tyttärelleni ruokaa, tein puoli litraa kasvislientä itse. Päivällä en voinut syödä Vogelin (suolattomista) liemikuutioista tehtyä lientä kuin muutaman lusikallisen: palmuöljyt, maltodekstriinit ja mitkä lie ”luomut” lisäaineet eivät sovi mun suuhun. Suosittelen siis kasvisliemen tekemistä itse.

1 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
pieni viipale juuriselleriä
1/2 keltasipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1/2 l vettä
4 mustapippuria
4 maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 lipstikanlehteä
1/2 kuivattu rosmariinin oksa
ihan pienenpieni hyppysellinen suolaa

Kuullota juureksia ja sipulia miedolla lämmöllä. Lisää kiehuva vesi ja mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä yli puoli tuntia. Mausta suolalla.

Kahden päivän jälkeen voi sanoa, että hyvä ettei ollut mitään menoja näille kahdelle päivälle. En olisi jaksanut ainakaan toisena päivänä.

3. paastopäivä:

Energiaa! Energiaa! Energiaa! Olin odottanut kauhuissani, koska useissa paastokirjoituksissa kolmas päivä on mainittu vaikeimmaksi. Heräsin taas aikaisin, ja jaksoin mitä vain ja olisin jaksanut vielä lisääkin. Ajatukset kävivät vähän hitaalla, mutta ruumis täydellä teholla. Olo ei ole ollut yhtä voimakas aikoihin! Paasto-oireita en tuntenut, kylmyys tietenkin vaivasi. Vatsassa tuntui hyvältä. Ruokaa en juuri ajatellut (mitä nyt leivoin neljä pellillistä pikkuleipiä testatessani kahden eri taikinan leivottavuutta ja pursotettavuutta). Illalla kävin uimassa tyttären kanssa, saunominen oli taivaallista. Suolihuuhtelut onnistuivat rutiinilla.

4. paastopäivä:

Yllättäen energiataso laski, ja lanseerasin termin ”paastovitutus”. Luin päivän aikana pari raakaruokablogia läpi ja unelmoin purtavasta ruuasta. Harkitsin vakavasti lopettavani paaston neljännen päivän jälkeen.

5. paastopäivä:

Aamulla päätin jatkaa paastoa suunnitellusti. Tämä päivä sujui energiatasoltaan samanlaisissa fiiliksissä kuin neljäskin. Vähän nuutunut olo (ei väsynyt vaan vähäenerginen), kylmä, ajatukset hitaita, ärsytys. Tavallaan on tehnyt mieli ruokaa, mutta toisaalta pelottaa huomisaamu. Mitä jos valintani aamupalaksi (vihersmoothie) turvottaa vatsan? Mitä jos vatsalaukun polttelu alkaa jo aamusta? Onko mulla sitten muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä / olla paastolla?

Olen odotellut koko paaston ajan sitä ”valaistumista”, tai ajatusten toista tasoa josta olen lukenut monien paastoajien kokemuksista. En ole siitä havainnut häivääkään. Onhan tämä toki henkisesti vaikuttanut; ollut rankkaa ajoittain, olen joutunut miettimään suhdetta ruokaan aivan eri lähtökohdasta kuin normaalisti. Ravinto on jotain joka pitää ihmisen elossa. Onko ravinnon tarkoitus olla nautinnollista? En tiedä. Mä rakastan ruuan laittamista, makujen yhdistelemistä ja kokeilemista niin paljon, että yhtään päivää en tätä kyllä enää jaksaisi.

Kuitenkin se mikä mut tähän viimeiseen iltaan kantoi on vatsan tilanne: ei satu, ei polttele, ei turvota, se vain on. Semmonen tyhjä kohta tuossa keskivartalossa, jonka ajatteluun ei tarvitse uhrata energiaa.

Se mikä ennen paastoa mut pysäytti oli ajatukset paaston lykkäämisestä. Olisin halunnut edellisenä lauantai-iltana yhden lasillisen punaviiniä ja harkitsin oikeasti, niin säälittävältä kuin se kuulostaakin, että siirtäisin paastoa yhden viinilasillisen takia. Mitä tää paasto on mulle opettanut, on se mielitekojen havaitseminen: se kuinka vahvasti ne vaikuttaa ajatuksiin ja tekoihin. Mä olen kaksi makean mielitekoa puolittain korvannut teelusikallisella hunajaa (kanelilla tai vaniljalla maustettua), mutta en enempää. Muut hunajat menivät energian kohottamiseen, siihen elintoimintojen ylläpitämiseen.

Ajatukset ovat käyneet hitaalla, tätä osasin odottaakin. Se on tehnyt välillä ihan hyvää mun ja tyttäreni suhteelle: en ole jaksanut reagoida (negatiivisesti) kovin nopeasti. Kärsivällisyyttä on riittänyt pidemmälle.

”Ruokailu-” eli mehuhetket ovat olleet hitaita. Olen keskittynyt siihen mitä teen, istunut ja siemaillut kahden desin annosta hitaasti. Normaalin aterioinnin ajan. Siihen pitäisi pyrkiä normaalitilanteessakin. Odotan huomista aamua tosi paljon.

Advertisement