Lontoon ja Brightonin vegeravintolatarjontaa

Ihan turhaan pelkäsin Lontooseen lähtiessäni näitä ruokavaliojuttuja. Lontoo on Berliinin lailla vegaanin paratiisi (Helsinkiin verrattua), ja kahvilasta kuin kahvilasta löytyi myös fiksuja jälkiruokia kuten flapjackeja (joista tosin kaikki eivät olleet fiksuja vaan hyvinkin voihin upotettuja. Ja joka paikasta, siis ihan joka paikasta, sai muutakin kuin mustaa tai vihreää teetä! Aaltoja sille. Ja vaikka Starbucksia vihaankin, ihan periaatteesta, niin kyllä niiden keskikokoinen tee on hintansa väärti. Hirveän iso muki ja irtoteetä vielä.

Kaksi ihanaa ravintolaa löytyi naapureina Tottenham Court Roadin lähettyvillä. Ensimmäinen oli Mondonkin Lontoo-oppaassa mainittu Hare Krishna -ravintola Govindas, jossa kiinteähintaiselle lautaselle sai monenmoista herkkua. Raakaruuan määrä oli tosin vähäinen.

Toinen oli, ilmeisesti vastikään avattu Vantra (kuvat Vantrasta), jossa annoksella oli myös kiinteä hinta, mutta ruuat sai itse annostella lautaselle (vain yksi kierros). Oli monipuolisesti raakaruokaa, mutta myös kypsennettyä. Jälkiruuaksi Vantrassa otin mungpapu-minttuvanukkaan (!), joka oli toiseksi parasta mitä olen tänä vuonna jälkiruokapuolella maistanut. Vanukkaat eivät olleet raakaruokaa, vaan höyryttämällä kypsennettyjä. Aion ehdottomasti testata jotain minttuvanukkaan tapaista. Voikunvoikunvoikun Suomesta jostain saisi irish mossia – eli merilevää, jota liuottamalla veteen saa hyytelöä jonka avulla voi tehdä taas raakavanukkaita ym. Govindas ja Vantra osoitteessa Soho Street.

Jo aiemmassa postauksessa mainitsin Portobello Roadilla (pohjoispäädyssä, Ladbroke Groven aseman lähellä) sijaitsevan kuppilan The Grain Shop, josta sai ruokaa + salaattia ja leivonnaisia mukaan edullisesti. Suosittelen, todellakin.

Covent Gardenissa sijaitseva Neal´s Yard lienee jokaisen hipin unelmapaikka. Siellä ja välittömässä läheisyydessä on (kaikki saman omistajan brändin) Neal´s Yard Remedies, josta saa ihanat luomukosmetiikat  ja homeopaattiset, Neal´s Yard Dairy, eli juustokauppa, jonka huumaavat (siis mikäli juustoista sattuu pitämään kuten mä. Vaikka melko maidoton olenkin) tuoksut leijailevat kadun toiselle puolelle sekä Neal´s Deli. Kävin tyttäreni kanssa syömässä tuolla ravintolassa, ja tyttäreni sai onnekseen vihdoin muutakin kuin puoliraakaa vegaaniruokaa, joten hän söiä kanapizzansa mielihyvin. Itse tilasin jotain hyvältä kuulostavaa, mutta lautasella oli jonkun karkean talkkunan tapaisen lisäksi friteerattuja banaaneja ja bataattia sekä kasa (tämä hyvää) papu-riisipataa. Annos vain kokonaisuutena oli aivan liian raskas.

Yllättäjä Lontoossa oli Kensington High Streetin Wholefoods-ruokakaupan yläkerran ravintolakompleksi, jossa kävin syömässä puhvelinmaitoon tehtyä lakritsajäätelöä (parasta jäätelöä ikinä, mutta edelleen aiheuttaa yhtä paljon vatsavaivoja kuin lehmänmaitoon tehty) sekä jeejee: vegaanista shabu shabua. Jälkimmäinen on japanilainen ruokalaji, jossa kasviksia, nuudeleita, sieniä ja tofua (ja lihaa / kalaa) kypsennetään vedessä jokaiselle pöytäkunnalle yhteisessä keittimessä omassa pöydässä. Tämän jälkeen kypsennetyt ainekset dipataan kahdessa erilaisessa kastikkeessa, ja lopputulos on… no, japanilainen. Eli yksinkertaiset maut yhdistyvät monimuotoiseksi, täydelliseksi makuelämykseksi. Se, minkä vielä joku päivä ostan kotiin on oma shabu shabu -keitin.

Brightonissa törmäsin kahteen täydelliseen kasvisravintolaan täysin pyytämättä ja yllättäen. Ensimmäinen oli Food for Friends, josta ostin mahtavien alkupalojen innoittamana ravintolan juuri ilmestyneen keittokirjan (ja itse asiassa alkupalat ovat juuri tällä hetkellä valmistumassa huomisen illallista varten!). Juuri tällaista kasvisravintolaa toivoisin Helsinkiin: vähän fiinimpi, mutta kuitenkin kohtuuhintainen. Kiva miljöö ja listalla vegaanivaihtoehtoja. Ja joo, lastenlista.

Food for Friendsiin emme voineet jäädä jälkiruualle, koska seuraavat pöydänvaraajat kolkuttelivat jo ovella, mutta hyvä näin, koska sain sitä tämän vuoden (ja varmaan koko elämäni) parasta jälkiruokaa Alokassa. Paikassa on siis vegaani-raakakahvilan lisäksi hienompi ravintola, joogastudio ja hoitola. Kahvilan tiski NOTKUI raakaleivonnaisia. Itse valitsin marja”juusto”kakun ja tyttäreni minttusuklaapalan. Mun juustokakku oli täyteläisintä, kermaisinta, juustomaisinta juustokakkua mitä maa päällään kantaa. Täyte suli suussa ja olisin voinut jäädä Brightoniin pelkästään saadakseni kakun reseptin itselleni. Ainoa mitä suostuivat reseptistä kertomaan oli se, että täyte on cashewpohjainen.

Advertisement